Hiekka paljaissa varpaissani, toiveet päässäni.

Varpaat osuu kuumaan asfaltiin ja heilutan tennareita käsissäni. Laukussa mun selkään hakkaa kirjastosta lainaamani kirja ja elokuvia. Korvallani puhelin, jossa puhun Sallan kanssa. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja raskaiden viikkojen jälkeen musta tuntuu, että mun elämässäkin paistaa aurinko.

Lempin halaus pitkästä aikaa, yölliset juoksulenkit, Täydellisiä Naisia, palaneet jalkapohjat, joiden takia käveleminen sattuu. Hymyä hymyä hymyä ja kauneimmat sanat mitä mulle on koskaan sanottu. Luen niitä uudestaan ja uudestaan kunnes kyyneleet ovat kastelleet poskeni. Ei se haittaa vaikka itken poskeni, paidan hihani ja tyynyliinani aallokoille, sillä mikään ei pääty huonosti.

Istun yksin rannalla ja tassuttelen pitkin rantaviivaa. Haluaisin huutaa maailmalle sanoja ja pyytää, että hartaimmat toiveeni toteutuvat - vaikka yksi kerrallaan. Haluaisin sinut istumaan viereeni tähän penkille jossa maali rapisee palasina pois.  Kuiskuteltaisiin unelmat toteen ja paha pois maailmasta. Niin ei silti käy, mutta yksikään olento ei voi estää mua unelmoimasta - olenhan saanut itselleni kuiskuteltua Täydellisten Naisten viimeisen tuotantokauden, mahan täydeltä naurua ja auringon paistetta.