Heittelen rakkautta ihmisten päällä ja hymyilen kasvot kipeiksi.

Aurinko paistaa kasvoilleni auton ikkunasta. Mun kasvoilla on suuri hymy. Kuulokkeista kuuluu musiikkia ja mä unohdan maailman. Unohdan koulun, unohdan sodat, unohdan stressin ja ulkonäköpaineet. Unohdan muuton, unohdan väsymyksen ja sen, että matkaa on jäljellä ihan liikaa. Unohdan sen, että en oo hankkinut yhtään lukiokirjaa tai pakannut kuin kolme pahvilaatikkoa. Unohdan unohdan unohdan - ja silti muistan. Muistan hymyt, naurut ja kyyneleet. Muistan halaukset, kameran kanssa pelleillyt, kokkaamiset ja syvälliset keskustelut. Muistan sinut, sinut sekä monta muuta ihmistä joilla on ollut mun elämässä merkittävä rooli ja tajuan, että vaikka muutan niin mulla on muistoni, joita varjelen.

Mun sydän huutaa onnesta, kun alan laskea päiviä päivään jonka päivämäärä ei ole varma - silti tiedän, sen olevan elämäni parhaita päiviä. Saan kietoa käteni Sallan ympärille ja halata sydämeni pohjasta. Pakahdun onnesta, ilosta ja rakkaudesta, jota voisin heitellä kaikkien maailman ihmisten päälle.