maanantai 15. elokuuta 2016

Elokuu

Painan kaasun pohjaan moottoritiellä ja lauletaan taas kovempaa kuin viimeksi. Kävellä uusia katuja, istua julkisessa ensimmäistä kertaa ja todeta, että makuuhuoneen saa laitettua lukkoon. Lastata Ikeassa kärry täyteen asioita ja katsoa kun taivas on maalattu punaiseksi. Tilata englanniksi ja juoda jotain niin hyvää, kun kaupunki alkaa sammua. Rakastua pieniin asioihin ja antaa tulevaisuudelle vara-avain - tee ihan mitä tahdot.

Sä sytytät mut jälleen liekkeihin ja puhelimen pienessä valossa katsot mua suoraan silmiin, ihanniinkuin siinä laulussa sanottiin. Siinä laulussa, jota me kuunneltiin hiljaa ettei hetki olisi voinut särkyä. 

On elokuu. Pokémonjahti, sataa vettä ja elämästä saa otteen. Hänen keltainen sadetakkinsa ja kaikuvalla käytävällä tunteista puhuminen kolmen jälkeen yöllä. Välimatkan kiroaminen ja hetkeen tarttuminen. Joku sanoo kaiken järjestyvän ja niinhän se on. 

On elokuu. Mulla on teidät, mulla on sinut ja mulla on maailma. 

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Huolista huolimatta huoleton.

Saatan ehkä rakastaa ja suudella sua milloin tahansa. Kutittaa kunnes rukoilet mua lopettamaan ja laulaa auton etupenkillä sydämeni pohjasta laulun päälle jonka kuulen vasta ensimmäistä kertaa. Olla niin onnellinen että onnellinen ei riitä. Mä tajusin että sanon asioiden olevan mulle okei, mutta oikeesti ne ei oo? Kunnes mä nyt päätin, että ne on okei. Kaikki on okei.

Mun uus maksimekko heiluu jaloissa ja sun paidassa on Putin, jolle sä juotat teetä lusikalla.
Me ollaan yhtä. Mulla on ollut sua sittenkin ikävä.

Kantaa nyt kahvinkeitintä, paahdinta ja sauvasekoitinta kassalle sekä maata niin leveässä sängyssä, että siihen mahtuisi koko maailma tai ainakin sä ja mä, mutta me ollaankin koko maailma.

Tuijottaa auringonlaskua silmät siristellen ja uskoa siihen, että kaikki on oolrait.
Peläten pyöriä lakanoissa ja tahtoa viereen sinut ehkä viimeisiä kertoja hetkeen. On silti okei olla sä ja olla mä. Okei olla me ja tahtoa nukkua toisessa kiinni kuumasta säästä huolimatta.

Olla sä ja olla mä, olla me jo kohta puoli vuotta.

Mun on oltava rehellinen ja sanottava että mä oon rakastunut. Miksi kukaan ei muistuttanut miltä kirjoittaminen tuntuu. Mä oon vastuussa ja vallassa, eikä kukaan voi ees yrittää kahlita tai pakottaa mulle mitään leimaa. Mä oon niin hyvä.

Olla nyt kaikista huolista huolimatta huoleton.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Sinä olet kaikki.

Lauantaina, festariteltan alla on kaikki. Samoin kun me maataan Oravaisten hiekkarannalla maanantaina, niin mulla on kaikki. Kun yö vaihtuu aamuun ja mä kävelen takkuisessa tukassa, silmät loistaen ja kasvot hymyyn hyytyen, niin mulla on kaikki. On oranssi taivas, kuten melkein aina aamuyöllä. Melkein lasketaan vain Kruunupyyssä, sinä sanoisit ja minä nauraisin. Jalat kipeinä Pokémonjahdissa, mulla on kaikki. Keskusteluissa takapihan terassilla on paljon asioita, jotka voisi sensuroida, mutta niitä ei tarvitse, sillä meillä on kaikki. 
Ja silti, sinä olet eniten kaikki ja kaikkeus, kun vedät mua lähemmäksi unissasi ja olet vaan juuri sellainen kuin olet. Sinä olet kaikkeni. 

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Kuulumisia


Hei ja hyvää huomenta, hyvää joulua, hyvää uutta vuotta, hyvää pääsiäistä ja hyvää juhannusta. Hyvää heinäkuuta ja hyvää elämää.
Viime kerrasta on puoli ikuisuutta ellei enemmänkin. Jos tarkkoja ollaan niin siitä on 305 päivää, 10 kuukautta ja yksi päivä. Niin hurjasti aikaa ja melkein puolet siitä ajasta mä olen halunnut kirjoittaa, koskaan sitä kuitenkaan saamatta aikaan. Nyt mä kuitenkin olen tässä. Valmiina kertomaan kuulumisia isolla pienellä kädellä. 

Mistä mä aloittaisin?

Mä oon kahdeksantoista vuotias nyt. En enää kauneimmillani kuten seitsemäntoista vuotiaana, mutta onnellisimmillani kylläkin. Mun elämässä on kaikki juuri hyvin ja on niin hyvä olla minä. 
Mä oon saanut uusia ystäviä, joiden kanssa elämästä ja muustakin humaltuneena oon ollut niin onnellinen, että kaikki on ollut todella hyvää. 
Mä kirjoitin itseni ylioppilaaksi ja tanssin valkoinen lakki päässäni Teflon Brothersin tahtiin neljäntenä päivänä kesäkuuta. Mä myös pidin puheen ääni väristen ja olin onnellinen sekä surullinen lopusta. Lukio oli kokemus, jota mä en vaihtaisi mihinkään. Kamulu ikuisesti.
Helmikuussa mä koin jotain sellaista mitä mä en ollut ikinä ennen kokenut. Mä koin hänet, sinut, minun omani. Ja mä oon rakastunut isolla ärrällä ja koko sydämellä, ikuisuuteen asti.
Vietin myös maailman parhaimman juhannuksen vanhoilla kulmilla, maailman parhaan ystävän kanssa, jonka kanssa me ollaan oltu me jo kymmenen vuotta. 
Eilen mä sain tiedon siitä, että syksyllä Turku pitää musta huolen ja musta tulee viittomakielentulkki isona - ainakin hetkeksi. Mulla on kuitenkin koko elämä edessä ja aikaa olla mikä tahansa. 
Nyt mä ainakin oon onnellinen, niin kovin onnellinen. Oon ylioppilas, syksyllä opiskelija, rakastunut ja sinun. Pyörin onnellisena kuin karusellissa eikä tää näytä pysähtyvän koskaan.