Minä ja kesä.

Minä makaamassa lattialla ja kuulokkeista soi Jessie J. Hiukset verhoavat tyynyt ja hyttynen vinkuu kauempana. Minä istumassa auton takapenkillä, kun kuljemme vanhoja reittejä ympärillä vain metsää. Linnut laulavat avonaisista ikkunoista. Minä nostamassa cokis tölkillä maljan liikkuvassa autossa juhlistaakseni kesää. Minä heräämässä aamulla kuudelta auringon säteisiin verhon lävitse. Olen nukkunut vain viisi tuntia, mutta väsymys ei ole kovin paha. Minä leikkimässä punatukkaisella barbilla lattialla ja vieressäni pikkusisarukset. Barbillani syntymäpäiväjuhlat ja hän saa lahjaksi uuden mekon. Minä tanssimassa peilin edessä sydämeni pohjasta, enkä edes välitä kuinka tyhmältä näytän. Minä uimassa ekaa kertaa montulla. Pikkuisia sammakoita on aivan kamalasti ja takaisin autoon on juostava. Minä odottamassa koulun alkamista, johon tiedän olevan tasan 48 päivää ja reippaasti minuutteja. Minä suussani suklaata, lasissa jääteetä ja ajatuksissani tulevaisuus joka näyttää kirkkaalta.

Minä minä minä ja kesäinen tuuli puhaltaa ikkunasta lempeästi sisälle makuuhuoneeseen, jossa olen hymyilevänä odottamassa tulevaa - sellaista tulevaa, joka on maistuva makoisalta.

Pelottomana syntynyt, pelottomana kuoleva.

Oonan pieni vartalo omaani vasten, kun halataan jälleennäkemisen ilosta. Istutaan vierekkäin lattialla pelaten pleikalla ja Aleksilla on mun puhelin, johon häntä varten latasin vihaiset linnut. Vaikka he ovat serkkuja, niin mun sydämmessä heillä on toinen leima - pikkusisarukset.

Illan vaihtuessa yöhön, vedän lenkkarit jalkaani ja painan kuulokkeet korviini. Musiikki rytmittää sitä tahtia jolla ponkaisen maasta juoksuun. Tuntuu hyvältä laittaa itsensä juoksemaan, vaikka kuinka ei jaksaisi. 
Mä näen sinusta unta, niin tyhmältä kuin se tuntuukin. En tiedä enää mitä tunnen, mutta en oikeastaan välitäkkään sillä, kaikki tuntuu edes jotenkin hyvältä. Välillä saattaa olla hankalampia päiviä ja musta tuntuu pahalta, mutta en silti pelkää sitä tunnetta. Se laittaa hyvät päivät tuntumaan supermahtavilta ja elämä on kumminkin auringon paistetta, naurua, turhia pelejä ja rakkautta - sellaista rakkautta, joka kestää maailmanloppuun asti.

Kanssasi jaan hetken tämän, ole mun lähellä.

Täydellinen nainen Hartwall Areenalla laulamassa. Lanan on kaunis ja keikka on aivan upea. Hänen äänensä sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni. Samalla keikalla kahden ihanan ystävän tapaaminen ensikertaa. Rakkautta rakkautta ja täydellisiä naisia.

Helsinki on myös upea. Kesäinen sade rummuttaa yöpymispaikkani ikkunoita. Helsingin monenlaiset ihmiskasvot ja se, että jokainen on silti persoonallinen.

 Paras ystävä lattialla makaamassa vieressäni, kun pelataan omenapuhelimillamme mitä turhimpia pelejä. Nauran meikit naamalla ja joka hetkenä olen kiitollinen, että olen löytänyt niin mahtavan ihmisen lähelleni.

Huomenna kohti mummulaa. Oonan syntymäpäivät ja käydään katsomassa paria asuntoakin - olisiko niissä tuleva koti? Mun päätäkin särkee liian usein, mutta en välitä sitä. Opettelen nielemään pillereitä, vaikka se tuntuukin tosi vaikealta, sillä tiedän, että joskus se taito on hyvä omistaa. Kamera on ollut levossa, toisinkuin ompun kamera. Tuntuu, että koko puhelin on täynnä kuvia omasta naamastani, mutta ei kai se haittaa. Instagrammissa keelakatariina ja tällä hetkellä superväsynyt.

Käsi käteen ja mennään vaan, auringon säteet hiuksissa tanssien.

Ulkona on liian kylmää ollakseen kesä. Hymyilen iloisesti ja poljen kauppaan ostamaan jäätelöä. Rommisuklaa ja minttu mahtuvat Marimekon laukkuuni ja pyöräilen nopeasti kotiin, jotta ne eivät sula. Yhteishaun tulokset ja oma nimi siellä missä sen pitikin olla. Syksyllä musiikkilukiolainen ja niin kovin onnellinen. Uusi puhelin, jonka takakannessa on omena. 

Maatessani omassa sängyssäni, onnenkyyneleet silmissäni ja hymyillessäni niin, että poskiin sattuu, tajuan kuinka hyvin kaikki on ja mikä minä olen.

Junalla Helsinkiin, koska huomenna on Lana Del Reyn konsertti. Aurinko paistaa verhojen välistä ja tiedän elämän makoisuuden.

Ei pelkoa pimeästä tai ongelmista, tämä on elämä ja minä elän.

ulkona ukkostaa ja kuuntelen jukka poikaa. olen liikaa sisällä ja syön liikaa, ei se haittaa. juoksen iltaisin niin kauan, että sattuu. en välitä siitä kivusta, sillä muistutan, että se ei kumminkaan kestää kauaa ja palkkioksi otan lasillisen jääteetä. makaan sängyssä kunnes on keskipäivä jolloin siirryn sohvalle makaamaan. tää on elämää ja tykkään siitä. ensi sunnuntaina lana del reyn konsertti ja musta tuntuu, että tulen nauttimaan siitä. katson pewdiepien videoita ja nauran. aurinko ei paista ulkona, mutta silti tuntuu valoisalta. täydelliset naiset televisiosta ja peiton alla on lämmintä - mitä sitten vaikka olenkin yksin, ei kukaan siihen kuole. 

tuntuu hyvältä herätä keskellä yötä ja huomata, että on valoisaa, eikä pimeä ole nurkissa pelottelemassa. potkin villasukat pois jaloistani keskellä yötä, koska on kuuma, mutta vedän peittoa vielä enemmän päälleni. nyt en pelkää pimeää, enkä sitä mitä ei ole sänkyni alla.
 kasvoilleni nousee hymy, joka ei ole väkinäinen vaan aito. se on sellainen hymy, joka sattuu poskiin ja saa silmät kimaltamaan onnesta.

Mikään ei korvaa menetettyjä päiviä, lentämällä löydät unelmiesi ihmisen.

"minä olen muuttunut, itseluottamus nollassa.
mutta halusit ihmisen, sen viat, sen heikkouden."

Kaadutaan ja noustaan, maahan ei kannata jäädä makaamaan.

tanssin sateessa elämän riemusta. nauran ja nautin auringosta joka kertoo tämän olevan kesä. kirjoitan ranteeseeni brave ja muistutan itseäni siitä, että olen urhea. käyn juoksemassa puoli 11 ja pyörätiet huutavat tyhjyyttä. parhaat sisarukset ja aliasta trampoliinilla. ne on niin parhaat sisarukset, että meidän ei tarvitse jakaa geenejä, jotta olisimme sisaruksia. oon päättänyt ottaa kaiken irti tästä kesästä. valoisista öistä, lämpimistä päivistä ja parhaista ystävistä - sillä tää on elämää, jota ei saa enää ikinä takaisin.

Sä jaksat eteenpäin, mä tiedän sen ja kävelen rinnallasi sinua tukien.

en pysty tai halua käsittää sitä. peruskoulu ohi ja mun silmät täynnä kyyneleitä. perjantaina potkiaiset ja kuljin puolialasti koulussa olemassa lady gaga. eilen kevätjuhla ja mun puheeni. aamulla oksetti ja koulussa pelotti liikaa. kun kävelin kohti sitä puhujanpaikkaa, mun jalat tärisi koko ajan. pelkäsin mokaavani niin pahasti. pääsin portaat ylös ja seison siinä mikrofonin edessä. hengitin monta kertaa syvään ja aloitin. päästessäni loppuun mun ääni alko pettää, mutta onnistuin.

"On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Jokainen saa valita itse, mutta on valittava ajoissa eikä koskaan saa antaa periksi."

sitten astuin askeleen taaksepäin ja musta tuntui, että olin saanut sanottua viimeiset sanani ja mua oltiin kuunneltu. tukioppilas stipendi ja äidinkielen osaamisesta kirjapalkinto. itkin koulun käytävällä sallan hartiaa vasten ja musta tuntu, että mun koko elämä jää sinne koulun seinien sisälle. itkin vielä kotona lisää ja musta tuntu niin heikolta, kaipasin jo niin kovasti takaisin yläasteelle, jossa olin viettänyt elämäni parhaat kolme vuotta. illalla sallan kanssa katsomaan tuttuja järvelle ja ajelemaan. humalaiset nuoret ovat mahtavinta seuraa ja niiden jutut saavat hymyn kenen tahansa huulille.
mulla on nyt jo ikävä koulua ja sitä, että sain niin paljon ystäviä, paljon muistoja ja tiedän, etten tuu ikinä unohtamaan tätä aikaa elämästäni. kaipaan niin paljon, että mun sydämeen sattuu. kiitos kiitos ja kiitos - kaikesta.