Ehkä minulla on liian kiire rakastaa.

Kaikki puhuvat toisilleen kielillä rakkauden. Kaikki rakastuvat yhä uudelleen ja lupaavat toisilleen yhteisen tulevaisuuden. Ehkä minulla on liian kiire rakastaa, etten ehdi rakastua.
Minä rakastan kello yhden aamiaisia viikonloppuisin ja aikaisia juoksulenkkejä, ennen kuin ihmiset ovat heränneet. Minä rakastan aurinkoa ja sadetta – minä rakastan niiden yhdistelmää. Minä rakastan kissahamettani ja elämänvärisiä tennareitani. Minä rakastan kevään tuoksua ja sitä hetkeä kun olen onnellinen. Minä rakastan lukemista ja avokadoja, vaikka niistä en oikeastaan pidä. Minä rakastan koeviikon loppumista ja ihmisten naurua. Minä rakastan halauksia ja vanhojen kirjojen tuoksua. Minä rakastan kirjoittamista, vaikka teenkin sitä nykyään liian harvoin. Minä rakastan rakastamista ja salaisuuksia. Minä rakastan onnistunutta nutturaa ja siitä, ettei meidän koulussa tarvitsi olla aina kaunis. Minä rakastan ystäviä ja kipeitä lihaksia. Minä rakastan kahtatoista kuukautta, seitsemää päivää ja Mad Fat Diaryä. Minä rakastan sinua, sinua ja sinuakin – minä rakastan koko maailmaa.

Sinua, minä en unohda koskaan.

Minä täytin viikonloppuni halauksilla, joista osaa en unohda koskaan. Minä kokosin viikonloppuuni muistoja, joista osaa en unohda koskaan. Minä puhuin viikonloppuna erillaisia keskusteluja, joista osaa en unohda koskaan. Minä katsoin viikonloppuna paljon asioita, joista osaa en unohda koskaan. Minä matkustin viikonloppuna useita matkoja, joista osaa en unohda koskaan. Minä pelkäsin viikonloppuna useita asioita, joista osaa en unohda koskaan.

Minä tapasin viikoloppuna monta ihmistä, mutta sinua minä en unohda koskaan.

En minä tiedä miten kertoisin tai miten ikuisen onnen löytäisin.

 

 

Minä halasin ystävänpäivänä kaikkia ihmisiä ja katsoin tansseja. Minä kävelin eräänä tiistaina Pauliinan kanssa ja puhuin hänelle kaikesta. Toisena tiistaina toistettiin tämä uudelleen. 

Minä olen niin väsynyt kirjoittaessani tätä. Jalat ovat kipeät liikuntatunnin laskettelusta ja kuvatkin ovat vanhoja - ei täällä ole enää lunta. Hiihtolomakin oli. Sen vietin makoillen sängyssä, Iinan kanssa ja Turussa maailman ihanimmalla kampaajalla. Haluaisin niin kertoa kaikesta, mutta tosi asia on, että ei tässä ole mitään erikoista kerrottavaa. Ensi vuodelle kurssivalintoja, alkavaa stressiä tulevasta koeviikosta ja pari kyyneltä silloin tällöin. Olen kuitenkin iloinen, tyytyväinen ja onnellinen. Huomenna kohti parasta ystävää. Viikonloppuni tulee sisältämään toista parasta ystävää, näytelmän katsomista, irrottamista ja itseensä uskomista.

Minä olen vahvempi kuin vuosi sitten ja sen minä todistan itselleni - ehkä siinä samassa myös muulle maailmalle.

"Ei ole mikään konsti olla rohkea, jos ei pelkää."

Minä en pelkää, sillä elämä eletään vain kerran. Jos jäät liiaksi suunnittelemaan, pohtimaan, epäröimään tai pelkäämään, niin elämä menee ohitsesi - ja se on ehkä ainoa asia, mikä tässä maailmassa on varmaa.

Hyvää viikonloppua ja maaliskuuta.