Marraskuun lopussa, koeviikon jälkeisenä perjantaina otin junan Kajaanin Sallan luokse. Mua jännitti koko matkan, mutta kun näin Sallan pitkästä aikaa, niin kaikki se jännitys katosi. Mä halasin mun tyttöä ja vietin parhaimman viikonlopun pitkään aikaan - kiitos.
Joulukuun 19 päivä mä täytin 16. Kaikissa elokuvissa tapahtuu aina kaikkea kuusitoista vuotiaani, mutta tuleeko mulle tapahtumaan mitään? Mä en tiedä, mutta tarvitseeko mun tietää? Keittolassa kaikuva onnittelu laulu, jota mietin pahoina päivinä - väkisinkin kasvoille nouseva hymy.
Vuosi vaihtui - nyt 2014. Mä voisin luvata itselleni elämäni parhaan vuoden taas kerran, mutta pelkkä lupaus ei riitä vaan mun pitää työskennellä sen eteen.
Tammikussa mä lähdin moikkaamaan ystäviä entiseen kotikaupunkiin. Game Of Thrones, pimeässä huoneessa Candy Crush Saga ja Frozen - niin kaunis elokuva. Illan pimetessä Heidi ajoi mopoautonsa Lempin pihalle toinen Salla kyydissä. Mä juoksin pimeässä yllättämään Sallan - kulta parahti itkuun. Puoli tuntia siinä pihalla ja vaikka viime kerrasta, kun nähtiin oli melkein puoli vuotta, tuntui ettei mikään ollut muuttunut. Siinä pihalla me kolme seisottiin. Me puhuttiin samalla tyylillä kuin aina ennen. Me naurettiin niin, että luminen piha kaikui - se oli onnellisuutta.
Samana iltana, kun palattiin kotiin karvaista kummipoikaa ekaa kertaa sylissä. Oma koirakuume kasvaa, jos se edes on mahdollista.
Nyt on eka kuukausi - ensimmäinen luku, tätä kuukautta ohi ja tänään on ensimmäinen helmikuuta. Mä oon omistanut koko päivän koululle - milloinkohan oon viimeksi tehnyt näin? Fyysinen väsymys ja nuha, mutta mä en ole silti kaikista surullisin, sillä mulla on niin monta syytä hymyillä.
Vuosi vaihtui - nyt 2014. Mä voisin luvata itselleni elämäni parhaan vuoden taas kerran, mutta pelkkä lupaus ei riitä vaan mun pitää työskennellä sen eteen.
Tammikussa mä lähdin moikkaamaan ystäviä entiseen kotikaupunkiin. Game Of Thrones, pimeässä huoneessa Candy Crush Saga ja Frozen - niin kaunis elokuva. Illan pimetessä Heidi ajoi mopoautonsa Lempin pihalle toinen Salla kyydissä. Mä juoksin pimeässä yllättämään Sallan - kulta parahti itkuun. Puoli tuntia siinä pihalla ja vaikka viime kerrasta, kun nähtiin oli melkein puoli vuotta, tuntui ettei mikään ollut muuttunut. Siinä pihalla me kolme seisottiin. Me puhuttiin samalla tyylillä kuin aina ennen. Me naurettiin niin, että luminen piha kaikui - se oli onnellisuutta.
Samana iltana, kun palattiin kotiin karvaista kummipoikaa ekaa kertaa sylissä. Oma koirakuume kasvaa, jos se edes on mahdollista.
Nyt on eka kuukausi - ensimmäinen luku, tätä kuukautta ohi ja tänään on ensimmäinen helmikuuta. Mä oon omistanut koko päivän koululle - milloinkohan oon viimeksi tehnyt näin? Fyysinen väsymys ja nuha, mutta mä en ole silti kaikista surullisin, sillä mulla on niin monta syytä hymyillä.
