Riemuni hiuksillasi.

 Minä tiskasin ja kuivasin yli 100 astiaa, enkä rikkonut yhtään. Minä kävelin pohkeeni ja päkiäni kipeiksi. Nukuin 3 ja puolituntia sekä hymyilin kirkossa maailman suloisimmalle tyttövauvalle. Sinun veljesi painoi sormensa kakun raamattuun ja minä taas söin sellaisen. Minä juoksin keittiöön ja kodinhoitohuoneen välillä. Minä olen silti onnellinen, että tänään junassa olisin halunnut itkeä. Kaikki on hyvin ja minä iloitsen sinun hiustesi laineilla.

Tänään olen kotona ja huomisen päivän vietän taas täysin muualla.

Me seisoimme universumin laidalla.

 

Me seisomme näkötornin huipulla ja puhalsimme toiveemme ilmaan. Sinä ja minä sekä meidän ajatuksemme, jotka puimme sanoiksi. Me katsoimme auringonlaskua ja puhuimme rakkaudesta. Me puhuimme sinun huolistasi ja minun huolistani. Minua pelotti kuollakseni olla niin korkealla, mutta maisemat olivat sen arvoiset. Joskus elämä on sellaista - päämäärä on kaunis, mutta matka sinne pelottava. 

Ja Sinä olet universumin antama ystävä viisaiden ajatustesi, typerien asioidesi, kauniiden kasvojesi ja vahvan sydämesi kanssa. 2, 4, 6 ja 8 sekä meidän juoksuaskeleemme metsätiellä keskiyön jälkeen.

Taivas oli rakkaudesta punertava.

Minä olen naurusta kipeä, lomailuun toisinaan jo kyllästynyt. En silti valita, sillä mulla on hyvä juuri tässä. Mä olen leikkinyt isosiskoa viimeiset neljä päivää ja nyt tuntuu vähän oudolta olla yksin - vaikka huomenna mä olenkin jo muualla.

Mun varpaat on jäässä ja ulkona on tuullut koko päivän. Haluaisin sadetta, jotta voisin tanssia siinä sydämeni kyllyydestä. Haluaisin myrskyn, jota voisin ihailla. 

Yhtenä iltana taivas oli rakkaudesta punertava.

Minun sydämeni haluaa matkustaa.

Mun elämä maistuu Julian yllätyssynttäreille ja jäätelölle. Mun elämä maistuu unelmien toteutumiselle ja parhaille tytöille. Mä maistan piknikin sisätiloissa ja tällä kertaa Nellin yllätyssynttärit. Mä maistan huulipunan, joka väritti mun huulia lauantain kevätjuhlassa. Mä halasin miljoonasti ihmisiä ja mulla on jo kaikkia kamala ikävä. Mä olen innoissani kesästä, mutta samalla mä jo kaipaan koulun tutuille käytäville ja luokkiin. 70 päivää enää jäljellä ja mä yritän onnistua nauttimaan vapaudesta.
Pari viime päivää on ollut huonoja. Mä olen itkenyt itselleni pari merta ja yrittänyt seilata niillä pakoon. Mä en ole päässyt pois. Ehkä mun ankkuri on vielä pohjassa kiinni tai ehkä aallot on liian kovat. Allekirjoitan itseni silti onnelliseksi tytöksi ja horisontissa siintää uusia seikkailuja.

Ja herra konduktööri! Antakaa mulle matkalippu, jolla voin matkustaa minne tahansa ja kenen tahansa luokse.