Sä jaksat eteenpäin, mä tiedän sen ja kävelen rinnallasi sinua tukien.

en pysty tai halua käsittää sitä. peruskoulu ohi ja mun silmät täynnä kyyneleitä. perjantaina potkiaiset ja kuljin puolialasti koulussa olemassa lady gaga. eilen kevätjuhla ja mun puheeni. aamulla oksetti ja koulussa pelotti liikaa. kun kävelin kohti sitä puhujanpaikkaa, mun jalat tärisi koko ajan. pelkäsin mokaavani niin pahasti. pääsin portaat ylös ja seison siinä mikrofonin edessä. hengitin monta kertaa syvään ja aloitin. päästessäni loppuun mun ääni alko pettää, mutta onnistuin.

"On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Jokainen saa valita itse, mutta on valittava ajoissa eikä koskaan saa antaa periksi."

sitten astuin askeleen taaksepäin ja musta tuntui, että olin saanut sanottua viimeiset sanani ja mua oltiin kuunneltu. tukioppilas stipendi ja äidinkielen osaamisesta kirjapalkinto. itkin koulun käytävällä sallan hartiaa vasten ja musta tuntu, että mun koko elämä jää sinne koulun seinien sisälle. itkin vielä kotona lisää ja musta tuntu niin heikolta, kaipasin jo niin kovasti takaisin yläasteelle, jossa olin viettänyt elämäni parhaat kolme vuotta. illalla sallan kanssa katsomaan tuttuja järvelle ja ajelemaan. humalaiset nuoret ovat mahtavinta seuraa ja niiden jutut saavat hymyn kenen tahansa huulille.
mulla on nyt jo ikävä koulua ja sitä, että sain niin paljon ystäviä, paljon muistoja ja tiedän, etten tuu ikinä unohtamaan tätä aikaa elämästäni. kaipaan niin paljon, että mun sydämeen sattuu. kiitos kiitos ja kiitos - kaikesta.