Ei pelkoa pimeästä tai ongelmista, tämä on elämä ja minä elän.

ulkona ukkostaa ja kuuntelen jukka poikaa. olen liikaa sisällä ja syön liikaa, ei se haittaa. juoksen iltaisin niin kauan, että sattuu. en välitä siitä kivusta, sillä muistutan, että se ei kumminkaan kestää kauaa ja palkkioksi otan lasillisen jääteetä. makaan sängyssä kunnes on keskipäivä jolloin siirryn sohvalle makaamaan. tää on elämää ja tykkään siitä. ensi sunnuntaina lana del reyn konsertti ja musta tuntuu, että tulen nauttimaan siitä. katson pewdiepien videoita ja nauran. aurinko ei paista ulkona, mutta silti tuntuu valoisalta. täydelliset naiset televisiosta ja peiton alla on lämmintä - mitä sitten vaikka olenkin yksin, ei kukaan siihen kuole. 

tuntuu hyvältä herätä keskellä yötä ja huomata, että on valoisaa, eikä pimeä ole nurkissa pelottelemassa. potkin villasukat pois jaloistani keskellä yötä, koska on kuuma, mutta vedän peittoa vielä enemmän päälleni. nyt en pelkää pimeää, enkä sitä mitä ei ole sänkyni alla.
 kasvoilleni nousee hymy, joka ei ole väkinäinen vaan aito. se on sellainen hymy, joka sattuu poskiin ja saa silmät kimaltamaan onnesta.