Huolista huolimatta huoleton.

Saatan ehkä rakastaa ja suudella sua milloin tahansa. Kutittaa kunnes rukoilet mua lopettamaan ja laulaa auton etupenkillä sydämeni pohjasta laulun päälle jonka kuulen vasta ensimmäistä kertaa. Olla niin onnellinen että onnellinen ei riitä. Mä tajusin että sanon asioiden olevan mulle okei, mutta oikeesti ne ei oo? Kunnes mä nyt päätin, että ne on okei. Kaikki on okei.

Mun uus maksimekko heiluu jaloissa ja sun paidassa on Putin, jolle sä juotat teetä lusikalla.

Me ollaan yhtä. Mulla on ollut sua sittenkin ikävä.

Kantaa nyt kahvinkeitintä, paahdinta ja sauvasekoitinta kassalle sekä maata niin leveässä sängyssä, että siihen mahtuisi koko maailma tai ainakin sä ja mä, mutta me ollaankin koko maailma.

Tuijottaa auringonlaskua silmät siristellen ja uskoa siihen, että kaikki on oolrait.

Peläten pyöriä lakanoissa ja tahtoa viereen sinut ehkä viimeisiä kertoja hetkeen. On silti okei olla sä ja olla mä. Okei olla me ja tahtoa nukkua toisessa kiinni kuumasta säästä huolimatta.

Olla sä ja olla mä, olla me jo kohta puoli vuotta.

Mun on oltava rehellinen ja sanottava että mä oon rakastunut. Miksi kukaan ei muistuttanut miltä kirjoittaminen tuntuu. Mä oon vastuussa ja vallassa, eikä kukaan voi ees yrittää kahlita tai pakottaa mulle mitään leimaa. Mä oon niin hyvä.

Olla nyt kaikista huolista huolimatta huoleton.