Minulla on kaktus, joka oli pienen pieni, mutta nyt se kurkottelee taivaita kohti. Se katkeaa helposti, joten sitä pitää käsitellä varoen. Jos siihen koskee nopeasti se pistää, mutta jos vaivautuu ajattelemaan ja sitä hellästi silittää, niin se ei satuta sinua yhtään. Se kääntyy aina valoa sekä onnea kohti ja haluaa saavuttaa sen. Sillä on oma paikka missä se viihtyy. Minä katson sitä ylpeänä, sillä se kaktus on vähänkuin ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti