Kolmas viikko koulua, minä makaan peiton alla kipeänä. Elämäni ensimmäinen nieluviljely, jota inhoten muistelen. Onko mulla muuten kaikki hyvin? Kyllä, kiitos kysymästä. Monta uutta tuttavaa sekä niin monta kasvoa ja nimeä yhdisteltäväksi. Paljon tietoa, että päähäni koskee - en silti kadu hetkeäkään sitä, että seurasin unelmaani. Viime postaus sekava, kuten ajatukseni. Yritän järjestää niitä lokeroihin, mutta asiat vain hyppäävät mieleeni. Pääni sisällä on vuoristorata, jota pitkin kuljen niin lujaa ja yritän painaa mieleeni kaiken mitä näen. Näen erilaisia persoonia, mukavia opettajia ja paljon hyvää, jota voin vain odottaa jännittäen - kyllä tästä hyvä tulee.
Tänään vuosi elämäni parhaasta päivästä, kun näin ihailemani naisen - kuningattaren. Vieläkin muistan miltä se tuntui, kun sydämeni löi samaa tahtia basson kanssa. Muistan, että olin elossa. Kiitos Lady Gaga ja BTW-BALL. Kiitos kipeät jalat samana iltana. Kiitos äänelleni, joka kesti kaiken kiljumisen. En voi kuin kiittää päivästä, jolloin olin kunnolla elossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti