keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Niin paljon tapahtumia, niin vähän sanoja.

Niin paljon tapahtunutta, mutta niin vähän sanoja. Olen yrittänyt koota ajatukseni useasti tähän, mutta koskaan en onnistu - missä vika?
Kaikki menee ihan hyvin. En tiedä mitä se oikeastaan tarkoittaa, mutta päätän antaa mennä. Meinasin kaatua tänään käpyyn ja annan pienten sadepisaroiden tippua hiuksilleni. Pidän sinun pientä kättäsi kädessäni, kun kävelemme koulusi pihalla. Vanha koti on myyty, uusi vielä niin kovin kesken. Haikea olo, sillä niin paljon siellä tapahtui. Tuossa katsoin televisiota. Tuossa leikimme yhdessä. Tuossa itkin niin etten saanut henkeä, kun tuntui pahalta.
 Niin paljon tunteita, jotka kaikki pusertuvat sisälleni, koska en saa niitä ulos - ehkä aika ei vain ole oikea. 
Syksyiset sateet, kylmät tuulet ja pienen pienet onnellisuuden tunteet jotka muodostavat kokonaisuutena kokemuksia. Minä minä minä ja suosikki kirjasarjani lukemista jo kolmatta kertaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti