Ehkä mä joku päivä kykenen muuhunkin kuin yhden kuvan postaukseen. Mä olen onnellinen. Enemmän kuin onnellinen. Mä olen rakastunut elämään ja tässä ei ole mitään vikaa. Mä haalin muistoja ja ajatuksia, mutta vain hyviä sellaisia. Ei tässä elämässä ole aikaa murehtia. Eilen oli joulukonsertti ja tutor kehui mun eläytymistä kuorossa sekä kutsui mua kauniiksi - ehkä eilen mä olinkin sitä. Ehkä välillä mä olen kaunis. Ehkä. Mun kasvoille on noussut hymy, joka ei huoju edes kovimmassa tuulessa. Mua laulattaa jokainen päivä ja mun ajatukset on pilvissä. Joku sanoi, että ihastuminen tultuu tältä ja ehkä mä olen ihastunut. Ehkä. Minä rakastan halauksia ja tähtitaivasta, sekä pimeitä aamuja. Uusi jakso vie multa voimat, tiedän sen nyt jo, mutta sekään ei haittaa. Mikään ei haittaa. Sinä tanssit minun mielessäni ja minä pidän siitä. Minä haluan elää, rakastaa ja olla rakastettu. Viime postauksessa halusin voida hyvin aina. Nyt mä voin. Voin paremmin kuin hyvin ja kukaan ei voi ymmärtää miksi minä hymyilen joka hetkessä. Tämä on vuoden viimeinen kuukausi, tämän vuoden viimeinen luku on alkanut. Kirjoitetaan tarinalle hyvä loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti