Minä halasin ystävänpäivänä kaikkia ihmisiä ja katsoin tansseja. Minä kävelin eräänä tiistaina Pauliinan kanssa ja puhuin hänelle kaikesta. Toisena tiistaina toistettiin tämä uudelleen.
Minä olen niin väsynyt kirjoittaessani tätä. Jalat ovat kipeät liikuntatunnin laskettelusta ja kuvatkin ovat vanhoja - ei täällä ole enää lunta. Hiihtolomakin oli. Sen vietin makoillen sängyssä, Iinan kanssa ja Turussa maailman ihanimmalla kampaajalla. Haluaisin niin kertoa kaikesta, mutta tosi asia on, että ei tässä ole mitään erikoista kerrottavaa. Ensi vuodelle kurssivalintoja, alkavaa stressiä tulevasta koeviikosta ja pari kyyneltä silloin tällöin. Olen kuitenkin iloinen, tyytyväinen ja onnellinen. Huomenna kohti parasta ystävää. Viikonloppuni tulee sisältämään toista parasta ystävää, näytelmän katsomista, irrottamista ja itseensä uskomista.
Minä olen vahvempi kuin vuosi sitten ja sen minä todistan itselleni - ehkä siinä samassa myös muulle maailmalle.
"Ei ole mikään konsti olla rohkea, jos ei pelkää."
Minä en pelkää, sillä elämä eletään vain kerran. Jos jäät liiaksi suunnittelemaan, pohtimaan, epäröimään tai pelkäämään, niin elämä menee ohitsesi - ja se on ehkä ainoa asia, mikä tässä maailmassa on varmaa.
Hyvää viikonloppua ja maaliskuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti