Mun ongelmat on oikeesti aika pieniä, suhteellisuudentajussani on vain se ongelma.

näytelmäkerhon ensi-ilta tänään!! ja hiukset muuttui torstaina.

hiihtoloman jälkeinen ahdistus oli ja meni - nyt eletään kohti pääsiäislomaa ja nautitaan koulusta jota on kumminkin alle 60 päivää jäljellä. mä mietin päivittäin, mitä jään kaipaamaan yläasteelta ja keksin päivittäin uusia asioita. tiedän, että tulen ikävöimään muutamaa opettajaa ja ystäviä tietysti. tuun ikävöimään meidän porukkaa jonka kanssa ollaan hitsaannuttu yhteen. tulen ikävöimään koulun kelloa joka kertoo koulun loppuvan. tuun ikävöimään käytäviä joissa kiljahdukset kaikuu. tiedän ikävöiväni tiettyjä ihmisiä ja tiettyjä kasvoja, joita en tuu enää koskaan näkemään. tuun ikävöimään mun paikkaa äidinkielenluokassa ja ruotsin opettajan hauskoja juttuja. tuun ikävöimään koulun semikivoja keittäjiä ja talonmiehiä sekä kaikkea muutakin mitä yläaste pitää sisällään. vaikka tää on ollut raskasta, niin silti tähän astisen elämäni parasta aikaa - niin paljon muistoja, itkuja, ihastumisia, naurua, insideläppiä, turhautumista ja ystäviä.