mun jalkani on haavoilla - kuin olisin kävellyt pitkiäkin matkoja. mun elämä on kulkenut lujaa vauhtia eteenpäin, mutta oon pysynyt kyydissä. oon ollut surullinen ja oon ollut iloinen. oon ollut itsevarma ja oon ollut heikko, mutta tässä mä seison. mulle tulee pian kauhee stressi, koska kokeita, mutta tulen selviämään - tiedän sen. eikä mun aina tarvitse olla vahva. on ihan okei välillä itkeä, jos ei tunnu hyvältä. mulla ei oo kiire vaan nautin näistä hetkistä täysillä. mulla on kylmä, mutta sekin on ihan okei - tuntea nimittäin jotain.
mä aijoin pian vetää liian pienet lenkkikengät jalkaan ja kiskoa hupun tiukasti päähäni. kannustan itseni juoksemaan kaksi kilometriä, vaikka kuinka mun joka solu huutaisi apua, sillä sisimmässäni tiedän, että pystyn siihen. mä pystyn mihin vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti