mieletöntä

mieletöntä kadottaa itsensä tuntien keskusteluihin, kalajoen hiekkaan, kaupassa laulamiseen, eteisen lattialla itkemiseen, vanhalla lastauslaiturilla istumiseen, vähäiseen koulunkäyntiin, huutonauruun teekupin luona ja roadtrippiin lähimpään mäkkäriin 40 kilometrin päähän maanantai-iltana. käsittämätöntä löytää itsensä juoksemasta torstai-iltana kello kymmeneltä jonkun luokse vaikka pitäisi lukea ja kirjoittaa, mutta niin ihminen menee sen edelle - ihminen menee kaiken edelle. jos joku sanoo tarvitsevansa, niin silloin pitää olla juuri siinä, tarvittavan lähellä. on ihmeellistä eksyä omassa sängyssä viideltä aamuyöllä kun ei enää väsytä. huomata olevansa oikein päin elämässä ja tarttua viimeisiin kesäpäiviin kaikella mitä irti saa. ja vaikka nyt on jo syksy niin olen maalannut hiukseni tummemmaksi ja tanssinut lehtien tavalla. nähnyt upeita auringonlaskuja ja opetellut käyttämään sanoja mieletön uskomaton käsittämätön ihmeellinen. sitä elämä on. mielettömän uskomattoman käsittämättömän ihmeellistä. sellainen sinä olet.

äiti katso mua.

äiti älä pelkää. en mä lennä korkealla. en lennä ollenkaan. seison ikkunalla ja kysyn mikä on oikeaa. mikä kestää. nämä laudat mun alla narisee ja anna anteeksi jos mä putoan. en mä tahallani niin tekisi. oon kiinni elämässä. äiti katso mun jalkoja. ne on kilometrin pitkät ja niillä on kävelty tuhat sellaista. minä pidän niistä. ne on juossut ja tärissyt ja kaaduttu haavoille mutta silti ne toimii. ja katso äiti mua kun mä tanssin auringonsäteiden lailla ja elän. kuuntele kun mä pelaan korteilla pimeässä huoneessa ja kääriydyn peittoburritoksi. kuuntele kun mä kuiskin liian kovalla äänellä asioita maailman parhaimmalle ystävälle. katso kun mä syön paljon mansikoita, katson netflixiä ja nukun päiväunia. katso kun mä kiipeän Kaustisen katolle katsomaan taivasta sellaisen ystävän kanssa joka on elänyt vain neljä päivää mua enemmän. katso mua kun mä rullaan pikkusiskon kanssa yöhön ja istun tien vieressä nurmella kun maailma on vain meidän. katso kun mä juoksen jalkani kipeäksi ja kuuntele kun kerron mitä tein kesätöissä. katso kun mä oon 10 tuntia töissä ja teen uusia toveruuksia. katso kun mä tanssin lastenteltan lavalla kuin viimeistä päivää vaikka sellainen se olikin. äiti katso mua.

Mä oon levoton tuhkimo jolla on pöytä täynnä ystäviä.

Hyvää yötä ja huomenta maailma, tammikuusta tähän päivään. Minä olen onnesta kolmio ja ikävästä itkuinen. Minä en sano mitä minulle kuuluu sillä minulle kuuluu koko maailma. Wanhat, musikaali ja koulun päättyminen. Missä minun elämäni on ja mistä minä oikeastaan pidän kiinni. 
Wanhat. Maailman paras tanssipari, jonka kanssa ei ollut kiusallista. Kauneimmat tytöt ja taivaalta sataa miehiä. Minä olin onnellinen, jalkani askelista kipeät ja hissireissailua.
Aino Aino Aino ja me kävellään yhdessä autiotaloon. Askelta askeleen perään ja vaara sekoittaa oikea vasempaan. Mihin suuntaan minä pyörin etten törmää ja kuinka tämä tehtiinkään. Miten pysytään stillissä jos naurattaa liikaa ja saako lavalla itkeä, jos yleisö laulaa seisoen mukana loppupotpurissa? Mirja kulta mä kerron sulle, tää show on yhtä helvettii. Eihän se sitä ollut, vaan maailman kivoimpia asioita.
Minun kultaseni on yksi vuotias ja maailman rakkain karvakorva, vaikka se onkin samalla maailman kummallisin.
Istun autossa ikkunat auki ja huulipuna on värjännyt huuleni, jotka hymyilevät kesää ja onnea. Minulla on ikävä asioita, jotka istuvat samassa huoneessa ja korkokenkäni uppovat mutaan, mutta minä en välitä. Me puhalletaan saippuakuplia, syödään nelistään litra jäätelöä, puhutaan puhutaan puhutaan ja tahdon pitää teidät samassa hetkessä kanssani.Teihin olen hullusti rakastunut.
Minä olen kysymyksiä ja halauksia. Salaisuuksia ja täysi kuu kesäisenä yönä. Mikään ei ole huonosti, mutta ei oikeastaan hyvinkään. Kaikki vaan on. On, ilman mitään vikaa ja silti kaikkialla on vikaa. Nukun päiväunia ja odotan. Yksinäisiä öitä, jolloin kaikki on mahdollista ja sitä, kun saan alkaa jännittää syksyn kirjoituksia. Uppoutua matikkaan, jonka kanssa suhteemme on vihaa sekä rakkautta. Sukeltaa historiaan, jota ainoastaan rakastan. 
Onneksi on aikaa, monta josta pitää kiinni ja mahdollisuus olla just sellainen mitä haluan.
Elämä on helppoo silloin kun on joku, josta pitää kii.

Mä ruokin epäonnistumisen pelkoa.

Mun viime vuosi oli taas sellainen jota voisi kutsua maailman parhaaksi, ainakin tähänastisen elämäni paras. Voisin kirjoittaa siitä tuhansia tarinoita. Kertoa huonoja vitsejä, tarinoita ja kokemuksia, jotka on muuttanut maailmaa taas parempaan ja pahempaan suuntaa.
Nyt on ollut jo 20 päivää uusi vuosi ja minä olen varma, että tästäkin tulee hyvä. Olen ollut jo kuukauden ja yksi päivää 17 vuotias, sekin on maistunut ihan kivalta.
Silti mä olen rakennettu ahdistuksesta ja stressistä, joka ottaa vaan mukavamman asennon mun päässä. Nauraa siellä aina välillä, mutta useimmiten mä saan sen olemaan hiljaan. Mun ei tarvitse kuunnella sellaista, jos mä en halua. Stressi ja tekemättömät tehtävät istuu mun hartioilla. Mä ruokin niitä olemalla liian laiska ja epäonnistumalla mun suunnitelmissa. Hammasta purren mä kuuntelen korvissa kirkuvaa naurua ja niiden kuiskauksia tehtävistä joita pitäisi suorittaa, muistutusta elämästä jota pitäisi saada elettyä. Muistutusta suorittamisesta ja siitä, kuinka koko elämä on suorittamista.
Onneksi minulla on ne hetket kun istumme kynttilän valossa lattialla. Kun me kuivaamme yhden kyyneleet ja piristämme häntä, kun elämä kohtelee huonosti. Joskus elämä tekee sitä. Aiheuttaa liikaa pahaa. Me makaamme sängyllä ja potkaisemme seinästä vauhtia. Rojahdamme lattialle nauraen. Ei me olla vielä aikuisia, eikä tulla pitkään aikaan olemaankaan vielä. Ei meidän tarvitse olla.
Täällä on lunta ja talvi. Se tekee minut onnelliseksi. Minä rakastan pakkasta ja sitä ilmaa, kun on lähes mahdoton hengittää. Puita, jotka lumi on pukenut valkoiseen ja niitä maailman pimeimpiä iltoja, jolloin tähdet juuri ja juuri näkyvät. 
Täällä on muutenkin hyvä olla. Tanssin omassa huoneessani prinsessamekossani, kuuntelen musiikkia joka nostattaa muistoja minusta ja maailman parhaasta ystävästä ala-asteella. Me olemme pian olleet ystäviä kymmenen vuotta - toivottavasti vielä monta monta monta kymmentä vuotta lisää. 
Herään aamulla liian väsyneenä ja kylmissäni, mutta kaikki on sen arvoista. Elämä on sen arvoista.