Olet lapaseni kylmässä.

Kuuntelen kuinka tuuli huutaa kattorakenteissa. Se kutsuu muita mukaan tanssiin, joka saa puut heilumaan mukana. Se huutaa ehkä yksinäisyyttään - siitä ei saa pidettyä kiinni kukaan. Se on vapaa, mutta onko vapaus sitä mitä se koko sydämestään haluaa? 

Voisin aloittaa pahoittelemalla hiljaista kuukautta, mutta en tee sitä. Voisin aloittaa kertomalla mitä on tapahtunut, mutta en tee sitäkään. Voisin voisin voisin, mutta teenkö sitä?

2 päivää koeviikkoon, 12 päivää Kajaaniin, 32 päivää syntymäpäivään, 37 päivää jouluun ja tätä vuotta jäljellä 45 päivää - monta numeroa jota voin odottaa. Ensimmäinen stressaa, toinen ilahduttaa, kolmas jännittää ja kaksi viimeistä kertovat kuinka nopeasti tämä vuosi on mennyt.
Lukiota mennyt pian kaksi jaksoa ja ne on mennyt hyvin - onnellinen. Pian alkaa taas rankka koeviikko, joka aiheuttaa kyyneliä ja väsymystä - pystyn siihen. 
Joskus tuntuu, että hukun kaikkeuteen, mutta nousen pinnalle, sillä sinä olet minun pelastusrenkaani kun on aaltoista. Olet taskulamppuni pimeässä. Olet lapaseni kylmässä. Olet sateeni aavikolla. Olet ystäväni.